Akupunktio

Akupunktio on 7000-9000 vuotta vanha kiinalainen hoitomuoto. Länsimaihin se on tullut ilmeisesti 1600-luvulla lähetystyöntekijöiden mukana. Vanhempiakin havaintoja akupunktiosta länsimaissa on. Suomeen akupunktuuri levisi laajemmin vasta 1970-luvulla. Erikoiskoulutettujen fysioterapeuttien työvälineenä se on ollut vuodesta 1995 alkaen.

Akupunktiolla on useita eri vaikutusmekanismeja. Yksi näistä on niin sanottu porttikontrolliteoria, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa, että voimakas ärsytys (akupunktiossa neula) jostakin päin kehoa estää kipuaistimuksen kulun aivoihin. Akupunktion seurauksena aivoissa endorfiinin vapautuminen lisääntyy, samoin verenvirtaus kudoksissa lisääntyy ja näin lihakset rentoutuvat. Akupunktio myös stimuloi mm. CGRP-hormonin vapautumista laajentaen verisuonia ja toimien tulehduksia estävästi (anti-inflamatorisesti), vaikuttaen näin positiivisesti paranemisprosessiin. Lisäksi akupunktiolla on erilaisia refleksivaikutuksia niin aktivoivasti kuin passivoivastikin.

Fysioterapeuttien pääasiallinen akupunktion käyttökohde on kipu ja särky sekä lihasten rentoutus. Hyviä hoitokohteita ovat mm. niska-hartiavaivat, selkäkipu, päänsärky ja migreeni. Hyviä tuloksia on saavutettu myös mm. hemiplegian (toispuolihalvaus), allergisen nuhan ja kuukautiskipujen hoidossa.

Hoitokertoja on keskimäärin 1-2 krt viikossa ja hoitosarjat ovat 3-10 kerran mittaisia. Akuuteissa tilanteissa saatetaan muutamalla hoitokerralla päästä erinomaisiin tuloksiin. Akupunktion teho kestää tilanteesta riippuen tunneista vuosiin.